Timo Kultakenttien Maassa - Osa 2
Timo paiskattiin
raa'asti istumaan huteralle jakkaralle, joka oli yksi monista pientä,
neliskulmaista pöytää reunustavista. Katosta riippuva, savuava öljylamppu loi
ympärilleen kelmeää valoa. Pöydän toisella puolen istui olosuhteisiin nähden
siististi pukeutunut mies – korttihai, jos sulavasti käsissä sekoittuvista
pelikorteista pystyi päättelemään. Sen verran Timolla riitti havainnointikykyä
viinan ja lapion turruttamissa aisteissa.
Häntä retuuttaneet raakalaiset
molottivat jotain epäselvää, johon korttihai vastasi huvittuneella äänensävyllä
käskien: "Bring me a
scotch, ya sons o' bitches! The sight o' this shitface makes me thirsty."
Timoa ei kiinnostanut äijien sönkötys, vaan hän otti ilon irti talon
tarjoamasta lepohetkestä, ja tyytyväisesti ähisten painoi päänsä pöytää vasten
samalla silmänsä sulkien. Suloinen ensikuorsaus erkani hänen kurkustaan hetkeä
myöhemmin. Auvoa ei kestänyt kauaa, sillä yksi korttihain kätyreistä iski
jotain kovaa, lasista pöytään. Timon silmät rävähtivät auki, hänen
näköaistinsa muodosti silmänräpäyksessä putkikatseen, joka tarkentui korttihain
eteen lyötyyn, ruskealla nesteellä täytettyyn lasipulloon. Aika hidastui, kun
korttihai huomasi vieraansa epäilyttävän suuren mielenkiinnon tilaamaansa
juomaan.
Otsat
rypistyivät, kädet hikosivat ja puristuivat nyrkkiin, iho nousi
kalkkunanlihalle. Nahkasaappaitten korot raapivat lautalattiaa. Kaikki tämä
tapahtui parin tihentyneen sydämenlyönnin aikana, ja korttihain sormi värähti.
Pöydän toisella puolella istuvan suomalaisen vedon täytyi olla lännen nopein,
kun känsäinen käsi viuhahti tarttumaan janottuun pulloon, nosti sen kuiville,
ahnaille huulille ja kaatoi pullon sisällön yhteenmenoon kurkusta alas. Pullon
tyhjennyttyä Timo viskasi sen rennosti nurkkaan ja rötväsi onnellisena
tuolillaan.
Korttihai
tuijotti uskomatonta näkyä silmät suurina kätyreittensä seisoessa hölmistyneinä
ja tumput suorina, niin kuin vätyksille on ominaista. Lopulta hän henkäisi:
"I think we
found a winner, boys. Finally I get to wipe the smile from the face o' that
goddamn Cherokee Bill and his Irish hobo. Help our friend on his feet, he's a
good sonuvabitch!"
***
Parlor Saloon,
johon turta-aivoinen Timo saatettiin, oli meluisa ja ahdas. Sisään olivat
ahtautuneet kaikki huijarit, lainsuojattomat, rautakourat, pelurit ja
onnenonkijat, joita edes villi länsi ei ollut pystynyt kesyttämään. Siellä he
rellestivät, ryyppäsivät, tappelivat, kävivät huorissa ja hävisivät kultansa
pokerissa. He lukeutuivat kymmeniin eri etnisiin ryhmiin ja tunnustivat tusinaa
eri uskontoa. Heitä kaikkia yhdisti kuitenkin yksi asia: he uskoivat rajaseudun
lakiin, vahvimman lakiin. Paitsi pianoa soittava juopunut israeliitta,
joka tunnusti Mooseksen lakia.
Jälleen Timo
istutettiin pienen, puisen pöydän ääreen, joskin ystävällisemmin. Hänen
ympärillään oleva ihmislauma melusi, supisi, ja hiljeni pikku hiljaa. Möykän
sijaan alkoi kuulua dollarien rapinaa, kultahippujen hipinää ja vedonlyöjien
huudahduksia. Ihmismassa ryhmittyi tiiviisti Timon pöydän ympärille, ja hän
alkoi hämmentyneenä ihmetellä ympäristöään. Hänen edessään pöydällä oli kaksi
lasia, ja useita tyhjiä pulloja. Häntä vastapäätä istui huonoryhtinen, pyylevä
ukko. Ymmärrys alkoi orastaa hänen epäluuloisissa aivoissaan. Hänet oli
valjastettu kilpahevoseksi ryyppykoitokseen!
Kisakuntoaan
keräten vanha kettu tarkasteli vastustajaansa. Tämä oli kalpea,
oranssitukkainen pulsu, jonka silmät olivat piilossa ryvettyneen huopahatun
lierin alla. Ympärillä ihmiset vaihtoivat kertoimia ja veikkauksia kuin Henrik
VIII vaimoa, ja kattokruunujen loistaessa pöytään tuotiin ensimmäinen
viskileka. Timon piinkova katse ei harhautunut, vaan mittasi yhä
kilpakumppaniaan ja tämän jokaista liikettä. Hitaasti paksu ukko nosti
leukansa, ja vilkaisi Timoa alta lierin. Ja taas, ties monettako kertaa, Timo
tunnisti silmien takaa miehen, jonka oli kirottu kohtaamaan eri hahmoissa
uudelleen ja uudelleen kautta aikain.
"Huttunen,
perkele!"
Seuraavat osat:
Osa 3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti