Timo kultakenttien maassa osa 1

Timo Kultakenttien Maassa - osa 1

Hirmuinen tuuli ja pakkanen puhalsivat kaupungin laitaman hökkelikujilla. Puhuri sai miehet hakeutumaan Parlor Salooniin, nestemäisen tai lihaisen lämmön äärelle, tuhlaamaan kleimeiltään hakuin ja vaskoolein kerätyt kultanuggetit laihaan lohtuun. Sillä laihaa oli viina ja laihoja olivat huorapolot. Molempia saattoi moittia – edellistä maun suhteen, jälkimmäisiä noin yleensä – hampaattomiksi.

Kaikille ei kuitenkaan suotu muuta lämmikettä kuin pahviteltta tai kurja, raoista vetävä hökkeli. Joillekin se ei olisi kelvannutkaan, sillä heitä lämmitti kullan kuume. Koiravaljakot suuntasivat kulkunsa ulos kaupungista, ja jotkut tyytyivät kulkemaan jalan. Kultansa kuppaan vaihtanut, sylki suupieltä pitkin valuva mainari oli yksi näistä jalankulkijoista. Einari oli hänen nimensä, tai oli ollut kauan sitten. 

Keskellä lumimyrskyä Einari kuuli jotain tuttua. Aivan kuin kinoksen sisältä olisi kuulunut joitakin niistä sanoista, joita hänen isänsä oli päästänyt suustaan Hämeen raitilla ihmiselämä sitten. Hän saattoi kuulla väärin, joten Einari potkaisi kinosta ja huusi näillä main kansainvälisen kehotuksen ”Giddup ya sunuvabitch!”. Tuo hautautunut nartunpenikka toisti uudestaan ”Perkele!” ja nousi sinisenä lumesta. Timo katsoi mitään näkemättä ympärilleen, huomasi Einarin, joka toljotti lumesta kivunnutta ihmettä ja pyysi tältä: ”Viinaa!”.

Einarin merillä, kaivoksilla ja metsätöissä myllerretyt aivot tunnistivat sanat jostain kaukaa. Hän osoitti kohti kaupunkia ja sanoi ”Saloon. Whisky” Timo mökelsi jotakin ja alkoi tarpoa kohti mustia muodostelmia. Hänen nenänsä vainusi jotakin, mikä toisi lämmön hänen rintaansa. Vasta sen tunteen saatuaan hän saattaisi ruveta tutkimaan, missä hän oli. Ja mistä Huttunen ilmestyisi häntä tällä kertaa auttamaan, vainoamaan, petkuttamaan, pelastamaan, painamaan maahan tai nostamaan sieltä ylös.

Timo oli oppinut tunnistamaan majatalot, keskikievarit, baarit, kapakat, huoralat, kaupat ja bistrot kaukaa. Hän haistoi halvat naiset ja kalliin alkoholin, ja miesten kiiman molempia kohtaan. Timo kiersi rakennusta, kopeloi viiman turruttamilla sormilla pitkin seinää kunnes tunnisti ulkoneman rakennuksen seinässä. Varasto. Varasto, jonka tuoksu houkutti häntä vimmatusti. Timo tarttui oven lukkoon kaksin käsin ja tempoi. Mikäli hän ei saisi juotavaa, hän olisi kuoleman oma. Siltä Timosta ainakin tuntui. Timo kiskoi voimiensa takaa ja kirosi ankarasti. Häneltä jäi huomaamatta takanaan kohoava lapio, joka iski hänen kalloonsa.

Timo heräsi hitaasti. Hän makasi lattialla, ja hänen verestä tahmea päänsä oli liimautunut lautalattiaan. ”Thief. A Finn, judging by his mumbling” kuului läheltä. Timoa piiritti kolme miestä, joista kaksi istui tuoleissa ja kolmas, seisomassa oleva, heilutteli suurta hakkua kuoleman kaappikellon heilurin lailla. ”Let the boss decide, what to do with him.”. Istuvat miehet nousivat ja alkoivat retuuttaa Timoa.

Seuraavat osat:

Osa 2

Osa 3